21 marraskuuta 2014

Perjantain viinivinkki - Santa Ana Reserve Malbec-Shiraz 2013

Viinityyppi: punaviini
Rypäleet: Malbec 70%, Shiraz 30%
Maa: Argentiina
Hinta: 8,98 € Alko
Avaa ilmaantumaan vähintään 2 tuntia ennen nauttimista.

Tuoksu: Mustaherukka, mausteisuutta, vaniljaa, luumua
Maku: Täyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, mausteinen

Ruokaviiniksi lihapatojen ja pihvien kanssa.

Korkealla Andien vuoristossa sijaitsevan argentiinalaisen Bodegas Santa Anan historia ulottuu vuoteen 1891. Tilan perusti silloin Cuyoon, Länsi-Argentiinaan, italialaissyntyinen maahanmuuttaja Luis Tirasso. Tänä päivänä Bodegas Santa Ana on vuosituotannoltaan yksi Argentiinan suurimmista viinitiloista ja tilan viinejä viedään yli viiteenkymmeneen maahan ympäri maailman. Nykyään Bodegas Santa Ana on osa Peñafloria, Argentiinan johtavaa viinialan yritystä.

Loistavaa viikonloppua hellan ja viinilasin välistä!

18 marraskuuta 2014

Cono Sur - Pariisin finaalin tunnelmat

Unenomainen Pariisin matka on vain muisto. Välillä tulee tunne, että mahtoiko se sittenkin olla uni. Keittiön pöydällä oleva paperi kuitenkin kertoo voitosta ja odottavasta Chilen matkasta. Huusinko jo Suomessa jiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaa, ainakin Eiffel-torni kuuli huutoni Pariisissa.

Torstai-iltana laskeuduimme Suomi tiimin vahvuudella Pariisin. Tiimiin kuului Ison Murun lisäksi kolme Cono Surin maahantuojan edustajaa Tuomas Meriluoto, Riitta Välitalo-Ferreira ja Janina Vierre. Tiesin jo tässä vaiheessa, että matkasta ei voi tulla muuta kuin upea. Kirjoitan teille erikseen postauksen torstai-illan ravintolastamme, koska se Hotelli Costes todellakin ansaitsee sen.



Voisinpa sanoa heränneeni pirteänä ja skarppina kisa-aamuun, mutta ei. Minun hotellinukkumiseni valitettavan harvoin tarkoittavat sitä, eikä niin käynyt nytkään. Tankkasin aamiaisella itseni täyteen hedelmäsokereita, jotta vireystila saatiin hyvään sokerihumalaan ja sitten menoksi.
Suuntasimme L´Atelier des Sens´is -nimiseen kokkikouluun, jossa meitä odottivat täydet keittiövarusteet, raaka-aineet, kokkihatut, essut ja kaikki muut mahdolliset tarvittavat vipstaakit.

Ruotsin Anna

Irlannin Claire ja Billy









Mutta kuka oli kisapaikalla? Ruotsilla oli oma PR-lady, Cono Surin Ruotsin edustaja ja tietysti kilpailija, ihana Anna.  Irlannin edustajat, 46-vuotta naimisissa ollut pariskunta Billy ja Clare, olivat kuin vastarakastunut pari ja mikä huumori - huippuluokkaa. Heidän mukanaan tulivat Irlannin Cono Surin edustaja sekä lehdistön edustaja. Näiden lisäksi Ranskasta, Chilestä, USAsta oli joukko Cono Surin edustajia, Cono Surin toimitusjohtaja ja pääviinintekijä Adolfo Hurtado sekä Chris Carpentier, Chilen Masterchef-kisan tuomari, ravintoitsija, tv-kokki ja kirjailija. Kuulemma paikallinen "Tomi Björck", se on muuten paljon sanottu se. Lisäksi tuomaristossa oli Tescon viiniedustaja Jo Mansell, UK. Aikamoinen jengihän meitä oli ja sen mukainen fiilis. Poskisuudelmia lenteli kahden päivän aikana niin paljon, että jäi oikein kaipaamaan tätä ihanaa tervehtimistapaa.

Kisa aloitettiin kuohuviinillä. Kokkaamaan ei tultu piukka pipo päässä vaan rennolla otteella, mutta ammattimaisesti tottakai, olihan kyseessä kilpailu. Cono Surin Sparkling Rosé asetti moodin oikeaan ja edessä oli enää pahin - kokkaus.


Minun oma apukokkini


Me siinä välillä vähän Adolfon kanssa skoolailtiin
Jokaisella edustajalla oli oma pöytänsä ja kokkailu tapahtui avoimessa tilassa, jossa kaikki seurasivat tapahtumia ja jutustelivat toistensa kanssa, niin myös me. Hillitön puheensorina monella eri kielellä täytti keittiön yhdessä toinen toistaan upeampien tuoksujen kanssa. Laseja kilisteltiin ja salamavalot vilkkuivat. Pöydillä oli erilaisia juustoja ja leipää, joita saattoi napata huikopalaksi ohimennessään.

Tuomaristo valmiina maistamaan Irlannin annosta


Reilun kahden tunnin kuluttua jokainen kilpailija esitteli annokset tuomaristolle ja loput ruoat jäivät kaikkien maisteltaviksi. Tuomariston edustajina olivat Adolfo Hurtado toimitusjohtaja ja pääviinintekijä Cono Sur, Chile, ruokapuolen moniottelija Chris CarpentierChile ja Jo Mansell Tescon viiniedustaja, UK. Chris Carpentier on sama mies, joka kokkasi semifinaalien annokset ja päätti Pariisin kilpailun edustajat. Joka maastahan oli semifinaalissa mukana kolme edustajaa.


Chris kokkaa meille
Kun kokkaukset, esittelyt ja maistelut olivat ohi nautittiin Chris Carpentierin luomaa ankka-herkkutattipastaa ja se oli just niin hyvää kuin miltä se kuullostaakin. Täysin voipuneena nautimme lasilliset viiniä ja olo oli kaikkensa antanut. Parhaani tein (ja Iso Muru auttoi), mutta mihin se riittää jäi nähtäväksi iltaan. Kaikki blogini facea ja instaa seuraavat tietävät, että perheemme söi koko viikon tulisia lohitacoja. Lapsille laitettiin tacojen sijaan välillä pastaa, burrittoja ja perunaa, mutta aina oli sitä samaa teriyakilohta. Eivät purnanneet, vaan tykkäsivät tai sitten vain olivat kerrankin hiljaa.

Viimeiset säädöt asetteluun. Riitta toimii laaduntarkkailijana.

Tässä vaiheessa on helppo hymyillä. Kaikki on annettu.

Illalla hotellin edessä odotti neljä taksia, osoite salainen. Ilmaan oli heitetty veikkauksia Michelinravintoloista, Eiffel-tornista ja sitä rataa. Me päädyimme Eiffel-tornin jalkojen juureen (lähes) Seinen rannalle jokilaivan eteen. Edessä oli yksityisristeily illallisella Seinellä. Olisiko joku muu kohde voinut ylittää tämän - EI.  Pariisilla oli kaunis iltapuku, joka huumasi minut täysin. Tila oli euforinen. Ympärillä paljon tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka tuntuivat tutuilta. Oma Rakas ja Eiffel-torni. Kuohuvaa ja poskisuudelmia.







Illallinen oli katettu. Laivan kokki oli valmistanut meille ruoat. Alkupaloja lohesta, pääruokana ankkaa ja jälkkärinä suklaakakkua. Ruoka oli hyvää, mutta olisin voinut syödä vaikka pizzaa eikä fiilis olisi tästä latistunut. Viinit olivat tietysti Cono Surin omia 20 Barrels Sauvignon Blanc, 20 Barrels Syrah, 20 Barrels Cabernet Sauvignon ja  Ocio Pinot Noir. Ehdottomana lempparinani Ocio.

Olimme palanneet takaisin satamaan Eiffelin juurelle ja oli aika julistaa voittaja. Olin jo voittaja, ainakin minusta tuntui siltä - kaksi päivää näiden ihanien ihmisten kanssa Pariisissa hauskaa pitäen. Se ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi, olinhan tilannut universumilta matkan Chileen. Christopher Carpentier luonnehti annostani makujen ilotulitukseksi ja minä en ollut uskoa korviani - voittaja on Suomi!



Siitä alkoivat bileet, jossa juhlivat kaikki. Biletimme laivalla DJ tahdissa pitkälle aamuyön puolelle. Uskon, että sain monen monta uutta ystävää, joiden kanssa tiet tulevat vielä kohtaamaan useasti, mutta viimeistään vuoden päästä Chilessä.

Tiedättekö muuten, että sadekaan ei tunnu Pariisissa samalta. Se tuntui yöllä satelevan sellaisia keveitä, hienostuneita pisaroita pariisilaiseen tapaan ja minä nautin - siitäkin.

Kiitos Cono Sur, Suomi tiimi ja kiitos ihanat lukijani - te äänestitte minut semifinaaliin, kevyt ranskalainen poskisuudelma teille kaikille!

Voittoisa tuliset lohitacot-resepti löytyy täältä.
Ruotsin resepti täältä ja Irlannin täältä.

Jutun kokkikoulun kuvat on ottanut Janina Vierre, kiitos!

16 marraskuuta 2014

Bonsoir

Terveisiä Pariisista ja miljoonat kiitokset onnitteluista, niitä on tullut paljon! Olemme lähdössä nauttimaan illallista ja huomenna edessä on paluu Suomeen. Kirjoittelen teille paremmin Pariisin löydöistä ja tunnelmista kun pääseen kotiin, mutta kuten varmaan olette huomanneet facesta, instasta tai twitteristä, että hauskaa on ollut. Cono Sur -kilpailun voitto tuli kuin tulikin Suomeen ja vaikka mahdollisuudet olivat 1/3 en uskaltanut sitä toivoa. Onhan tämä huikeaa!
Tämä tarkoittaa sitä, että lähdemme Ison Murun kanssa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eli tutustumaan Chilen viinitiloihin ja erityisesti Cono Surin tilaan.

Nyt kuitenkin lähdemme vielä hetkeksi sateiseen, mutta kauniiseen Pariisiin fiilistelemään. Ihanaa sunnuntai-iltaa kotisuomeen!



13 marraskuuta 2014

Perjantain viinivinkki - Cono Sur Bicicleta Riesling PS. terkkuja Pariisista

Tämä vinkki on kerrankin ajoissa. Huomenna päivällä kokkailen L´Atelier des Sens´is  -nimisessä kokkikoulussa Pariisissa. Iltapäivällä esittelen ruokani tuomaristolle ja sen jälkeen lähden huilaamaan hotellille (siis lähden jonnekin Ison Murun kanssa nauttimaan lasilliset samppanjaa) ja illallisella saamme tietää kuka meistä kolmesta saa opintomatkan Chileen. Kilpailijat ovat Ruotsista, Irlannista ja Suomesta.



Olen tämän viikon kokkaillut tulisia lohitacoja siinä määrin, että lohi ei kuulu suosikkeihini seuraavaan kuukauteen. Kilpailun tarkoituksena oli löytää oikea ruoka Cono Sur Bicicleta Riesling -viinille ja edelleenkin pidän yhdistelmästäni erittäin paljon. Lohitacot ovat kombo suolaista, makeaa, hapanta ja umamia. Mausteisuus pehmenee pienen makeuden kautta, mutta makeus ei kohoa yli viinin makeuden. Tasapainoinen yhdistelmä.

Cono Sur Bicicleta -viini voitti 2014 kultaa omassa alle 10,- valkoviinit sarjassaan. Kommentit kilpailun tuomaristolta: Voimakkaan sitruunankeltainen viini, jonka tuoksussa aistii aprikoosia, sitrusta, hunajaa, mineraalia ja petrolia. Tyylikäs ja sopivan hapokas, makeanoloinen maku vastaa tuoksua, siinä on myös kypsää omenaa. Tasapainoinen ja hyvä viini.

Tämän viikon aikana on tullut maisteltua kyseistä viiniä aika monta kertaa ja olen todennut sen erittäin hyväksi omassa hintaluokassaan eli jos et vielä ole kokeillut, niin kipin kapin. Hinta ei päätä huimaa 8,98 €

Nyt pitää luottaa tähän Sydänmuruja keittiössä -blogin kommenttiin: Aivan huikea resepti! Tätä testattiin meillä tänään ja vei kyllä kielen mennessään! Cono Sur testattiin samalla, joskin todetaksemme etten edelleenkään itse sovi yhteen chileläistä (valko)viinien kanssa, mieheni ei sentään yhtä nirso ole. ;) Kiitos ja kumarrus, mies kehui ruokaa maasta taivaaseen ja sen verran hyvään appeeseen on tottunut, että se on todellinen kunnianosoitus. Ps. Kävin äänestämässä, jo pelkkänä reseptinäkin ehdottomasti mielenkiintoisin! Toivon kovasti menestystä kisaan, resepti olisi ehdottomasti voiton arvoinen!
KIITOS!

Pitäkää peukkuja pystyssä. Facebook, twitter ja insta päivittyvät myös matkan aikana.

11 marraskuuta 2014

Viking Gabriella - herkuttelumatkalla lasten kanssa

Kävimme lokakuun alussa minilomalla Ruotsissa Vikingin Gabriellalla. Iso Muru teki työpäivän Tukholmassa ja minä tutustuin Abba-museoon Pikku Murujen kanssa. Tällä kertaa matkasimme Helsinki-Tukholma välillä, koska aikataulut ovat huomattavasti inhimillisemmät siellä kuin Turku-Tukholma reitillä.

Laivamme oli siis Viking Gabriella ja ensimmäistä kertaa meillä oli parvekkeellinen hytti, joka oli todellista luksusta. Siellä oli ihana istuskella, miten ihana tuollainen olisikaan kesällä. Hyttiin mahtui aivan loistavasti 4 henkeä ja levitettävällä sohvalla uni maistui lapsille. Olin tosi tyytyväinen hyttiin. Eiväthän nämä tietenkään ole enää uuden karheita, mutta hytti oli siisti ja hyvänkokoinen. Molemmilla puolilla oli omat televisiot, vaikka ei niitä tämän reissun aikana ehditty avata.

Vaihtuvat maisemat meidän parvekkeelta



Makuuhuone

Olohuone


Laivan lähdettyä meillä oli varaus Food garden-ravintolan puolelle. Vikingillä on tällä hetkellä sesonkimenuna Pure Nordic Tastes. Sekä a la carte -lista, mutta myös seisovat pöydät on rakennettu kyseisen teeman ympärille. Minä valitsin ruoat listalta, Iso Muru sekä lapset ottivat alkupalat seisovasta pöydästä. Alkuruoakseni valitsin Kalixin muikunmätiä, Västerbottensjuustolla maustettua puikulaperunavohvelia, punasipulia ja smetanaa -  simppeliä ja niin hyvää. Blinini oli valitettavasti saanut osaksi hieman liikaa pannua, mutta muilta osin varma valintani osui nappiin. Rakastan mätiä. Annoksen nautin laivan samppanjan kera, joka oli Taittingeria. Laivan a la carte puolen alkuruokien seisovapöytä on aina ollut mieleeni ja pientä annoskateutta oli ilmassa kun seurailin mitä herkkuja Murujen lautaselle kerääntyi. Toki napsin pieniä herkkupaloja sieltä itselleni. Jos joku on menossa lähiaikoina, niin tässä listaa mitä herkkuja Food gardenin alkupala ja jälkkäripöydästä löytyy. Erityismaininta friteeratuille poronkielille.







Pääruoaksi valitsin suovassasavustettua poronpaistia, muhennettuja korvasieniä, paahdettuja porkkanoita ja uunissa paistettuja puikulaperunoita. Iso Muru annos sisälsi haudutettua turskanselkää ja pariloitua turskankieltä, kananmunaa, tuoreita kuorittuja katkarapuja, ruskistettua voita ja raastettua piparjuurta. Toinen Pikku Muruista otti pariloitua nieriää, herkkutateilla maustettua luomuohrarisottoa ja tunturisuolaheinäpestoa ja sitten se toinen. Toinen Pikku Muruista käveli lasten pöytään ja otti nakkeja, lihapullia ja pastaa. Että ei meilläkään ihan kaikki kulinaristeja ole, vielä…

Maistelimme toistemme annoksia ristiin lukuunottamatta niitä nakkeja. Annokset olivat teeman mukaisia ja kunnioittivat pohjoisia makuja. Raaka-aineiden omia makuja oli kunnioitettu eikä niitä ollut peitetty mausteilla. Hyväksyviä huokaisuja kuului, ainoa soraääni annettiin turskasta, joka maistui liikaa turskalta. Joten tämän soraäänen saa jättää oman onnensa nojaan, jos pitää turskasta. Nieriä annoksen herkkutateilla maustettu luomuohrarisotto oli rakenteeltaan täydellistä ja maultaan ihanan pehmeää. Poro oli juuri oikean kypsyistä ja korvasienikastike pehmeän makuista. Poron kanssa nautittiin Le Serre Nuove dell´Ornellaia 2011 punaviiniä. Intensiivinen, mokkan, nahan ja lakritsin aromeja sisältänyt viini oli erinomainen valinta. Turskan kanssa Iso Muru tilasi Eifel-Pfeiffer Riesling 2012 Estate Collection Halbtrocken -viiniä tarjoilijan suosituksesta ja suurempia analyysejä antamatta kuulemma sopivat yhteen hyvin. Lapset nuuskuttelivat viinejä, kuten aina ja antoivat asiantuntevia lausuntoja, jotka aika usein pitivät paikkansakin, mutta nauttivat kuitenkin ruoan kanssa edelleen omenamehua.

Pikku Murun lajitelma alkuruokapöydästä











Jälkiruoaksi nautimme jälkkäripöydän juustoja ja jälkiruokaviinipaketin. Jälkiruokaviinipaketissa on mukavana vaihtoehtona 4 erilaista viiniä ja niitä saa myös 2 cl annoksina, joka riittää oivallisesti maistelemiseen.  Jälkiruokaviinit ovat ihania, usein vielä aika huokean hintaisiakin ja toimivat juustojen kanssa paljon paremmin kuin punaviini. Onneksi joulun alla niitä tulee huomattavasti enemmän myyntiin kuin yleensä. Suosikikseni näistä neljästä nousi jälleen minulle jo ennestään tuttu Itävaltalainen Zantho Beerenauslese 2011, jonka upea maku koostui eksoottisista hedelmistä, luumuista ja juuri sopivasta hapokkuudesta. Tähän makuun oli hyvä päättää upea illallinen.



Kävimme vielä tax-freessa ja sitten olikin jo lasten aika nukkua, joten siirryimme hyttiin. Näillä meidän matkoillamme ei tutustuta yökerhoihin tai tanssiravintoloihin, enkä usko että jäämme mistään paitsi. Hyvän ruokailun jälkeen on ihana mennä hyttiin huilailemaan.



Aamu valkeni kauniina Tukholman päässä ja Helsinkin reitin inhimillisen herätysajan ansiosta kaikki olivat pirteänä nauttimassa aamiaista kaikessa rauhassa. Edelleenkin jatkan laivan Food gardenin aamisen ylistystä. Lasillinen kuohuvaa kruunaa rauhallisen aamiaishetken herkkuineen. Iso Muru oli tilannut meille lasilliset samppanjaa - ihana mies muisti, että oli kihlajaisvuosipäivä (taisin vinkata siitä vahingossa), mutta siltikin. Aamu siis alkoi samppanjalla ja mädillä. Me lähdimme lasten kanssa aamiaisen jälkeen Vikingin bussilla Djurgårdenille, jäimme Slussenilla pois ja suuntasimme Abba-museoon. En ollut tehnyt mitään suuria etukäteistutkimuksia paikasta ja toivoin, että se olisi myös lapsille sopiva. Onnekseni osuin oikeaan. Museossa saattoi tehdä oman tanssiesityksen lavalla Abban kanssa, äänittää oman biisin, pukeutua virtuaalisesti Abba vaatteisiin ja paljon muuta. Lipussa olevalla koodilla tallensit nämä kaikki esitykset nettiin, jotka voi katsoa kotona kyseisen koodin antamalla.

Djurgården oli hyvin rauhallinen tähän aikaan vuodesta. Vain muutamia kävelijöitä näkyi lähistöllä. Melkein Abba-museon vieressä oli espanjalainen tapas ravintola, johon poikkesimme syömään. Paikan pizzat saivat kehut lapsilta.



Iltapäivällä hyppäsimme jälleen Slussenin edestä lähtevään Vikingin bussiin ja palasimme laivalle. Ehdimme hetkeksi rentoutumaan hyttiin, ennenkuin lähdimme shoppailemaan ja syömään.

Illallinen oli samassa paikassa kuin edellisenäkin päivänä, mutta tällä kertaa olimme varanneet etukäteen äyriäisvadina. Kahden hengen äyriäisvati riittää oivallisesti neljän hengen alkupaloiksi ja mielestäni hinta ei ole päätähuimaava n. 48,-/hlö. Kuvassa on siis kahden hengen annos, joka oli valtava. Lapset söivät varmaan yhtä paljon äyriäisiä kuin aikuisetkin. Mikä parasta, Pikku Muru sai maistaakseen osterin, josta viime reissuni jälkeen purnasi. Saamamme osterit olivat todella isoja, joten eihän se ihan ekalla kerralla laskenut. Aterian päätteeksi sinnikäs pikku mies päätti ottaa revanssin ja sinnehän osteri katosi. Hatun noston arvoinen suoritus 10-vuotiaalta. Meillä vierähti varmasti lähemmäs pari tuntia kun purkasimme, söimme, nauroimme ja jutustelimme ruoasta, äyriäisistä ja ABBA-museon annista perheen kesken. Suosittelen äyriäisvatia erittäin lämpimästi ja erityisesti lapsiperheille, jotta pikku kulinaristit saavat uusia makuja. Sinänsä jo tuo rapujen purkaminen on oma ohjelmanumeronsa lapsille ja meillä ainakin tykättiin siitä kovasti. Paahtoleipää tuotiin lisää pöytään, voita ja majoneesia kokeiltiin vuoronperään rapujen kanssa. Kihlajaisvuosipäivän kunniaksi Charles Heidsieck Brut Millesime 2005 samppanjapullo poksahti auki. Kyseinen vuosikerta on tullut markkinoille elokuussa ja laivan henkilökunnallekin tämä oli vielä uusi tuttavuus. Viinitalon mukaan vuosi 2005 on ollut erinomainen samppanjavuosi, enkä lähde kiistelemään asiasta. Rodukas samppanja, kuivattuja hedelmiä, kermaisuutta ja hyvä kuplarakenne olivat yhdessä äyriäisten kanssa upea paketti.






Pääruoaksi halusimme maistaa listalta vielä muutaman annokset, mutta koska mahat olivat niin hirvittävän täynnä, pyysimme kauniisti voisiko annoksista saada lasten annokset. Kaikista a la carte -listan annoksista saa myös lasten annokset edulliseen hintaan, mutta nämä on tarkoitettu alle 12-vuotiaille. Testasin vielä silavoitua riekonrintaa (saattaa sisältää hauleja ja sisälsikin), öljyssä kypsennettyjä kirsikkatomaatteja, vadelmavinegrettiä ja kermaista juurespyttipannua sekä kokonaisena paistettua häränfileetä, kuningasrapua, riistalientä, käenkaaliemulsiota ja puikulaperunaterriini. Riekko hurmasi minut ja haulikin löytyi. Juurepyttipannu ihanassa pikku pannussa oli suussasulavan pehmeää.
Jälkkäriksi nautimme hieman juustoja seisovasta pöydästä ja isot kupilliset espressoa helpottamaan ruoansulatusta. Pikku Muru kehui kovasti myös jälkkäripöydän vadelmasmoothieta.







Pure Nordic Tastes -listalta löytyy myös valmis menu ja viinipaketti, jotka ovat mukavan hintaisia, ruoat 38€ ja viinipaketti 22€. Jokaiselle listassa olevalle ruoalle on valitettu viinin lisäksi myös olutsuositus ja kaikki oluet tulevat Norjasta.

Tämän jälkeen siirryimme aivan suorinta tietä hyttiin huilailemaan ja nauttimaan hyvästä olosta, jonka erinomainen ruoka ja viini oli saanut aikaan. Aamulla nautimme vielä ihanan aamupalan kaikessa rauhassa ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Herkuttelumatkamme oli erittäin onnistunut ja pidin Pure Nordic Tastes -listaa erittäin hyvänä. Listasta pääsee nauttimaan marraskuun loppuun saakka, joten kannattaa ehdottomasti käydä laivalla syömässä. Tuliaisina (itselle) tuli ostettua vielä muutama pullo samppanjaa ja vähän muitakin viinejä. Eihän laivalta voi lähteä ilman samppanjaostoksia, niin paljon huokeamman hintaisia ne siellä ovat.

Olen aina hehkuttanut laivan ruokailuja, mutta tämä oli ehdottomasti yksi parhaimmista. Erittäin mukavaa matkustamista lasten kanssa ja kaikki tykkäävät.








10 marraskuuta 2014

Isänpäivän tunnelmia ja kokkaustreeniä

Isänpäivän aamu alkoi 07.30. Pikku Murujen rytmi on lyömätön, paitsi tietysti kouluaamuina, jolloin uni maistuisi. Tein kakun jo lauantaina ja jätin vain kermapursotukset tähän aamuun, huomatakseni, että vatkain on mökillä. Suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä, millainen ruokabloggari on ilman vatkainta puoli vuotta? Ihan hyvin on vatkailtu käsipelillä, mutta nyt oli kysymys 6 dl eli ei mikään piece of cake. Tässä välin pitää lähettää suuret kiitokset ihanalle Marjolle, joka laittoi minulle viestiä koskien kakkureseptiäni. Kysymys ei suinkaan ollut taivaankappaleiden väärästä asennosta, vaan yksinkertaisesti jauhojen vähäisyydestä. Marjo oli niin oikeassa. Kakussani oli tällä kertaa kolme kerrosta ja se onnistui täydellisesti. Kurkatkaahan Marjon sivuja, hänen luomuksensa ovat omaa luokkaansa ja välillä ihmetyttää, miksi sitä pitää itse väkertää, kun samasta kaupungista löytyy tuollainen virtuoosi. 

Iso Muru herätettiin paketeilla ja suukoilla. Hippu oli vakaasti sitä mieltä, että aina voisi olla isänpäivä. Silloin näyttää pääsevän sänkyyn ja ympärillä on koko perhe sekä mukavan rapisevia paketteja.


Aamusella pöytään katettiin kaikkea mahdollista herkkua ja tietysti tuo kakku, joka oli makeaakin makeampi. Juuri sellainen kuin Iso Muru toivoo. 



Tällä kertaa isänpäivän ruokailu ei ollut normi "pidemmän kaavan" mukaan vaan nyt mennään harjoituslinjalla. Ensi viikon torstaina on lähtö Pariisiin. 

Osallistuin syksyllä Cono Surin -kilpailuun tuliset lohitacot -reseptilläni ja nyt edessä on finaali. Ruotsin, Irlannin ja Suomen (minä) edustajat tekevät tuomaristolle ruoat Pariisissa ensi perjantaina ja voittaja lähtee Chileen tutustumaan Cono Surin viinitilaan ja tietysti myös muihin lähialueiden viinitiloihin. Voitte varmaan arvata mitä meillä syödään ja juodaan ensi torstaihin saakka. Onneksi Cono Surin Bicicleta Riesling on loisto viini eikä ruokakaan huonoa ole.

Näissä tunnelmissa aloitetaan uusi viikko. Alkuviikko jaksetaan pusertaa töitä ja sitten kutsuu Pariisi.
Loistavaa viikonalkua hellan ja viinilasin välistä!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...