16 tammikuuta 2017

Matkalaukkukirous

Tiedättekö tunteen, kun lapsi aivastaa matkalla kaksi kertaa peräjälkeen ja matkaa on jäljellä 5 päivää. Siinä vaiheessa voi heittää hyvästit loppulomalle, jos aivastuspulveri ei ole kuulunut pakattuihin tavaroihin. 

Niinhän siinä kävi jälleen kerran. Pikku Muru kaatui sängyn pohjalle, kun Alppien valloituksen piti alkaa. Hän haisteli sujuvasti raikasta alppi-ilmaa ovenraosta, kun me muut viiletimme rinteessä. Ehkä minun ja Ison Murun menoa ei pystynyt kutsumaan viiletykseksi, mutta ainakin tulimme alas. 


Viimeisenä päivänä sairastui toinen ja matka kotiin tultiin lääkkeiden voimilla. Nyt niiskutan minä. Miten ihmeessä tämä voi aina käydä meille, kun kotona ollessa meillä ei sairasteta. Ehkä tämä on matkalaukkukirous. Pitäisiköhän uusia matkalaukut?



Kun kuvia otettiin olimme vielä hymyssä suin Flachaun MM-osakilpailuissa. Suomen lippu hulmusi korkealla, vaikka yhtään osallistujaa ei täältä ollutkaan. Toiselle kierrokselle käänsimme takin ja laitoimme Ruotsin lipun heilumaan ja välillä vähän Itävallankin.  Siinä oli helppo hymyillä yhdessä Hannu Hanhien kanssa, kun voittoon laski Frida Hansdotter. Otimme kaikki onnittelut sujuvasti vastaan. Olihan se melkein naapurintyttö. Eikö olekin täysin sallittua ja lähes suotavaakin kannattaa Ruotsia, kun Suomen edustajia ei ole? Varsinkin kun Ruotsi johti ensimmäisen laskun jälkeen. 

Palailen matkakertomuksiin, kunhan pääni alkaa taas toimimaan normaaliin tapaan. Nyt olen korvat lukossa ja pää täynnä aivan jotakin muuta kuin viiniä.

 
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass



08 tammikuuta 2017

Japanisilaisittain graavattu lohi

Tämän joulun graavimme oli saanut vaikutteita Japanista.  Lohi graavattiin suolalla, sokerilla, soijalla ja sushi-inkiväärillä. Makua tuli paljon hennommin kuin mitä ajattelin, mutta kuitenkin vähän. Lapset jättivät wasabin väliin ja ottivat vain soijaa kalan kanssa, mutta olisihan se käynyt myös ilman soijaa jolloin maku olisi ollut hyvinkin hienostunut.

Tämä sopii moneen käyttötarkoitukseen. Ensimmäiseksi mieleeni tuli tietysti sushi, jonka päälle tai sisään tämä sopisi aivan täydellisesti. Juhannuspöytä saisi uusia tuulia tämän kera.

Tätäkin herkkua jäi hieman yli joulun jälkeen ja loppu käytettiin välipäivinä pikasushiin.




Japanisilaisittain graavattu lohi

400g lohifilettä
1 rkl soijaa
1 rkl karkeaa merisuolaa
2 tl sokeria
kokonaisia valkopippureita
3 rkl sushi-inkivääriä (gari)

Tarjoiluun 
Seesaminsiemeniä
hienonnettua ruohosipulia tai kevätsipulia
soijaa
wasabia

Nypi lohifileestä ruodot. Pyyhi filee talouspaperilla. Aseta filee nahkapuoli alaspäin leivinpaperille. Valuta kalan pinnalle soijaa. Lisää suolaa, sokeria, valkopippureita ja inkivääriä. Paketoi kala leivinpaperin sisään ja siirrä paketti lautaselle tai muovipussiin. Nosta graavilohi jääkaappiin nahkapuoli alaspäin suolautumaan 1-2 vuorokaudeksi. 
Kaavi veitsellä mausteet pois kalan pinnalta. Leikkaa filee ohuiksi viipaleiksi. Viimeistele seesaminsiemenillä ja ruohosipulilla. Tarjoile soijan ja wasabin kanssa. 

Resepti: Koti ja keittiö -lehti





06 tammikuuta 2017

Vanilja-luumuboston

Intouduin ennen joulua leipomaan aivan tavallisilla jauhoilla. Ensin tein saaristolaisleivän ja sen jälkeen bostonpullaa. Molemmat aivan järjettömän hyviä. En ole tehnyt bostonpullaa kymmeniin vuosiin ja nyt pyöräytin samalla kertaa tuplareseptin. Toinen olikin kadonnut parempiin suihin jo ennen joulua ja toinen katosi joulupyhien aikana. 

Pulla oli rakenteeltaan yltiömehukas eli juuri meidän perheen makuun. Tässähän alkaa tuntea itsensä ihan pullatuoksuiseksi äidiksi, kun on leiponut joulupullia, saaristolaisleipää ja bostonkakkua kuukauden aikana. No, ehkei nyt kuitenkaan, mutta pitää myöntää, että talossa tuoksuu aika täydelliseltä kun tekee pullaa. Aivan kuin joku kotihengetär muuttaisi hetkeksi taloon pullantuoksun mukana. Lapsetkin ovat jotenkin rauhallisempia tai ehkä se johtui vain joulun läheisyydestä. Pullaleivonnalla taitaa olla terapeuttisia vaikutuksia sekä leipojaan että syöjään. 

Vanilja-luumuboston


2.5 dl maitoa
25 g tuoretta hiivaa
1 muna
1,25 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
n. 6-7 dl vehnäjauhoja
100 g voita tai margariinia

Luumutäyte
1 prk luumusosetta (torttutäytettä)
0.5 tl kanelia

Vaniljatäyte
1 pss vaniljakastikeaineksia
2 rkl perunajauhoja
2 dl maitoa
200 g maitorahkaa

Voiteluun
muna

Päälle
raesokeria



Liuota hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn maitoon tai veteen. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna.
Lisää vehnäjauhot vähitellen ja alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Jauhoja on riittävästi kun taikina irtoaa kädestä, mutta on silti pehmeää. Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan.
Sekoita luumusoseen joukkoon mausteet. Valmista vaniljatäyte. Sekoita kastikeainekset ja perunajauhot keskenään. Lisää joukkoon maito ja sekoita tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon rahka.
Kauli taikina noin 30 x 50 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä päälle ensin luumutäyte ja sen päälle rahkatäyte. Kääri rullalle ja leikkaa 12 osaan.
Laita palat voideltuun pyöreään irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Anna kohota.
Voitele munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Peitä pullan pinta foliolla tai leivinpaperilla loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa.



Resepti mukaeltu Kotilieden reseptistä


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

SaveSave

03 tammikuuta 2017

Paras saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä, ihanan tahmainen ja tumman makuinen, jonka päälle voi laittaa melkein mitä tahansa ja kaikki maistuu järjettömän hyvältä. Pelkkä voikin riittää, kunhan sitä on runsaasti.

En ole koskaan aiemmin tehnyt saaristolaisleipää. Siis miksi ihmeessä? Olen ajatellut sen olevan vaikeaa, mitä se ei todellakaan ollut. Ainakin jouluksi tekemäni saaristolaisleipä oli todella helppo ja aivan järjettömän hyvä.  Monenmoista versiota on tullut maistettua ja jotenkin juuri tämä appelsiinimehupohjainen on ollut mielestäni aina paras. Lapset vannottivat, että tätä tehdään tästä lähin useamminkin kuin vain jouluna. Ehdottomasti ainakin juhannukseksi, ehkä myös hiihtolomaksi. Niin hyvää se oli, että ostin Ikeassa piipahtaessani pari leipävuokaa lisää, jotta ei tarvi käydä naapureissa lainaamassa.





Saaristolaisleipä

1 l appelsiinitäysmehua
75g hiivaa
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
4 dl  kaljamallasta
3 dl ruishiutaleita
3 dl ruisjauhoja
1 l hiivaleipäjauhoja

Voiteluun
1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia


Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva, siirappi ja suola.
Lisää joukkoon maltaat, ruishiutaleet ja -jauhot sekä hiivaleipäjauhot. Sekoita tasaiseksi.
Voitele 3–4 pitkänomaista leipävuokaa (vetoisuus yhteensä 4 l). Jaa taikina vuokiin. Kohota taikinoita liinalla peitettynä noin 1 1/2 tuntia.
Pistele leivät haarukalla. Kypsennä 175- asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 1 1/2 tuntia.
Voitele limppuja paistamisen loppuvaiheessa vesi-siirappiseoksella 2–3 kertaa.
Anna leipien jäähtyä kokonaan ennen kumoamista.

Peitä leivät tarvittaessa leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos niiden pinta alkaa tummua liikaa.
Saaristolaisleivät ovat parhaimmillaan 2–3 päivää valmistuksesta ja ne säilyvät pussiin pakattuina hyvin huoneenlämmössä. Voit myös pakastaa leivät.
Resepti Maku-lehdestä


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

01 tammikuuta 2017

Vuoden 2016 vuoristorata

Mitä vuosi 2016 oli minulle?

Aivan huikeita matkoja. Viisi viikkoa joulun ja uuden vuoden aikaan kauniin Thaimaan auringon alla teki lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme ja olisin koska tahansa valmis toteuttamaan tällaisen matkan uudelleen, kunhan vain aikataulut/rahatilanne sallisivat sen. Thaimaa on rakas. Tällä matkalla oli oma tarkoituksensa ja se selviää teille tämän vuoden aikana.




Hiihtoloman vietettiin Ylläksellä, mutta influenssa kaatoi Pikku Murun sängyn pohjalle ja omat laskuni jäivät yhteen päivään sen vuoksi. Aina ei onni suosi. Onneksi tämä vuosi oli kuitenkin matkojen suhteen onnistuneempi kuin edellinen, joka lähenteli luokkaa katastrofi sairaalareissuineen.

Pääsiäisenä Chile vei sydämeni ja meririippuvaisena jouduin myöntämään, että voin sittenkin matkustaa kohteeseen, jossa meri ei ole näkyvissä koko ajan. Chilen Atacaman alue jätti mieleeni kuvat, joita en koskaan unohda ja polttavan halun lähteä kiertämään kohteita, joista en ollut koskaan aiemmin osannut uneksiakaan. Enpä olisi muutama vuosi uskonut, että pääsen käymään Chilessä. Chilen viinitilavierailut ja tilojen tarinat synnyttivät idean. Saattaapi olla, että aloitan tänä vuonna idean toteutuksen.





Vapun vietimme Ylläksellä lasten lasketteluleirin tiimoilta. Erilainen vappu ja todella hieno sellainen. Ylläs on kaunis aina, oli ihana olla rinteessä kevään auringonpaisteessa.




Toukokuussa sain opiskeluni päätökseen ja valokuvaajan paperit taskuun. Elämäni ensimmäinen koulu, jota olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Miten mahtavaa onkaan opiskella asiaa, josta tykkään hullunlailla. Ei tuntunut koululta vaan upealta mahdollisuudelta saada toteuttaa omaa unelmaansa.

Kesän saimme viettää Luvian saaristossa. Mökille vedettiin vesi sisälle ja sen myötä saimme keittiöön vesipisteen ja sisävessan. Aika iso juttua, kun asustelee mökillä useamman kuukauden. Olen ikionnellinen siitä, että pystymme viettämään mökillä kesän. Meren läheisyys tekee hyvää koko perheelle.




Terveydelliset ongelmani eivät ole antaneet periksi ja syksyllä tilanne oli pahimmillaan. Uskoni lääkärikuntaan horjui pahasti ja ymmärsin, että Suomessakin potilas voidaan jättää oman onnensa nojaan ja kohautella olkapäitä. Se, että olen ottanut yrittäjän sairauskuluvakuutuksen on pelastukseni ja sen turvin olen voinut etsiä lääkäriä joka auttaa. Valitettavasti tilanne ei ole vielä selvillä, mutta ehkä tämän vuoden aikana asiat selviävät. Uskon ja toivon niin.

Vuoden viimeinen matka tehtiin marraskuussa Viron Tallinnaan, jossa en ole pitkään aikaan käynyt ja jossa lapset eivät olleet käyneet koskaan ennen. Ensi kesänä lähdemme pidemmäksi aikaa kiertelemään sinne. Olin unohtanut miten rustiikkisen kaunis Tallinna on ja miten upeita ravintoloita siellä on.



Ihana joulun aika, jonka saimme viettää yhdessä sukulaisten kanssa kotona. Edellisen Thaimaassa vietetyn joulun kautta ymmärsin, että lumeton joulu ei olekaan major ongelma. Lisää valoja ja kynttilöitä takasi joulufiiliksen.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli upea, jos terveydellisiä haasteita ei lasketa. Olen kuvannut todella paljon ja tänä vuonna kuvaan vieläkin enemmän. Kotistudion suunnitelma on pikku hiljaa hahmottunut ja toteutus alkaa tammikuun loppupuolella. Ensin pitää tehdä vuoden ensimmäinen matka kauniiseen Itävaltaan ja Alppien syleilyssä miettiä mitä tältä vuodelta haluaa.



Blogini vuosi 2016 oli historian hiljaisin ja syksyllä mietin pitkään jatkanko sitä enää ollenkaan. Kun ei ole paloa, ovat tulokset sen mukaisia. Palasin mielessäni blogin alkuaikoihin ja mietin miksi aloin sitä alunperin kirjoittamaan. Alkujaan blogissa oli sisustusjuttuja, ruokaa, viinejä, matkailua ja kaikkea mikä oli minua. Jotenkin blogini kategorisoitui ruokablogeihin ja sen myötä ruokajutut valtasivat lisää tilaa. Luultavasti blogi palaa tänä vuonna juurilleen ja tulee olemaan ruoka- ja viinipainotteinen lifestyleblogi. Haluan kirjoittaa niistä asioista, joista pidän. Ehdottomasti ruoka on iso asia, mutta  on niin paljon muutakin. Blogimaailman muuttuessa enemmän ammattimaiseen suuntaan on suuri osa blogeista kadottanut identiteettinsä. Ainakin minä seuraan sellaisia blogeja, joissa kirjoittajan persoonallisuus näkyy ja kuuluu. Tuntuu, että omanikin on ollut kadoksissa, mutta toivottavasti se tänä vuonna löytyy takaisin.

Ilman lukijoita blogia on turha kirjoittaa ja toivon, että te olette siellä tänäkin vuonna. Olisi mukava kuulla ajatuksianne ja varsinkin nyt haluaisin tietää, mitä te haluatte lukea blogistani? Millaisia juttuja kaipaatte? Onko joku tietty aihe mistä haluaisitte lukea? Mihin suuntaan haluaisitte blogini kehittyvän? Se on varmaa, että kuvia tulee olemman enemmän.

 Ihanaa, että olette olemassa - upeaa uutta vuotta 2017. Toivotaan, että tulee olemaan hyvä meille!



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

29 joulukuuta 2016

Uuden vuoden viinivinkit

Paljon on vuoden aikana listattu viinejä blogiin ja vielä olisi muutaman paikka. Kuohuviinit ovat heikkouteni ja samppanja niistä suurin ja mikä olisikaan ihanampaa kuin lopettaa vanha ja aloittaa uusi vuosi kuohuvalla. Mikä parasta, kuohuviini sopii monelle ruoalle eli sen kanssa menee harvoin metsään. Toki metsäänkin voi ottaa kuohuvaa mukaan, kannonnokassa se maistuu erityisen hyvältä, testattu on.

Jos nautit kuohuvaa koko aterian läpi, on parempi ottaa hieman aromaattisempaa kuohuvaa. Useat rosesamppanjat kestävät erinomaisesti jopa punaisia liharuokia. Feuillatten rosésamppanja sopii  riimihirven kanssa, vaalealle lihalle ja kalalle. Toinen rosesamppanja suosikkini on Taittingerin rose. Näistä kumpi tahansa on todellinen kruunu ruokapöydän herkuille.


 
Koska uusi vuosi on Suomen juhlavuosi, pitää nostaa esille myös Suomi 100 vuotta kuohuviini Kuulea, joka on loistavia kuohuvia tuottavan Bernard-Massardin viinitalon tuotos. Luxemburgilainen viinitalo toimii myös kuninkaallisen perheen viinintoimittajana. Olen joskus aiemmin kirjoitellutkin Bernard-Massardista, kun tapasin talon omistajan Antoine Clasen. Jutun pääse lukemaan tästä.


Tästä pääsette kurkkamaan kaikki blogissa olleet kuohuvat suositukset ja niitä onkin aika paljon. Varmasti jokaisen makuun jotakin. 

Jos uuden vuoden pöydässä on juustoja kannattaa kokeilla makeaa Ferreira 10 Years White Port -viiniä. Täydellinen yhdistelmä kovien ja suolaisten juustojen kanssa.



Aiemmin tarjoiltuja punaisia ja valkoisia viinisuosituksia pääsette kurkkimaan linkeistä.





27 joulukuuta 2016

Pikasushia joulukalojen ylijäämistä




Menikö se jo? Miten ihmeessä joulu voi kadota näin nopeasti? Kaappi on onneksi vielä herkkuja täynnä, jotka eivät ollenkaan töki, mutta ehkä muotoa voisi vähän muuttaa. Eihän tässä muu auta kuin alkaa arkeen asennoituminen, mutta vähän sellaisella puoliteholla vielä muutaman päivän ajan.

Tänä vuonna joulun kalapöytämme oli entistäkin laajempi eli kaloja on vielä jäljellä, kuten varmaan monella muullakin. Ei siis hätää, jos silakat sellaisenaan alkavat tökkimään. Ratkaisu on tässä.

Käykäähän tänään hakemassa kaupasta sushiriisiä ja sushietikaa. Teette niistä sushipalleroita ja tarjoilette vielä jäljellä olevien kalojen kanssa hieman tuunaten. Jos sushietikkaa ei löydy kaupasta on ohje siihen tässä alhaalla.



Sushietikka (2,5dl valmista lientä)

0,5 dl vettä
0,6 dl tomusokeria
1 dl riisiviinietikkaa
0,5 tl suolaa

Mittaa kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä sekoittaen, tällöin saat tasaisen liemen. Kun liemi on kiehunut, jäähdytä.

Sushiriisi

5 dl sushiriisiä
6 dl vettä
1,5 dl sushietikkaa

Mittaa riisi ja vesi teflonpinnoitteeseen kattilaan, peitä tiiviisti kannella ja kuumenna miedolla lämmöllä kiehuvaksi. Keitä varovaisesti viisi minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna riisin vetäytyä noin 20 minuuttia. Älä missään keittämisen vaiheessa poista kantta, jotta höyry ei karkaa.

Kaada valmis riisi mahdollisimman laakean astiaan, ja valuta sushietikka lastaa apuna käyttäen tasaisesti riisin päälle. Sekoita liemi riisiin varovaisesti leikkaavin vedoin. Jäähdytä kädenlämpöiseksi viuhkalla tai esimerkiksi paksulla sanomalehdellä.


Lisukevaihtoehtoja

- Kylmäsavulohta tai graavilohi
- Marinoituja silakoita
- Mätiä
- Jokiravunpyrstöjä
- Kurkkua
- Porkkanaa
- Retiisejä
- Wasabia
- Soijaa
- Sushi-inkivääriä


Tonnikalatahna tai savukalatahna
- tonnikalaa/savukalaa ja hyvää majoneesia (Hellman´s) sekoitettuna sopivassa suhteessa

Avokadotahna
2 avokadoa
2 tl wasabitahnaa
2 rkl creme fraichea
1 sitruunan mehu
suolaa maun mukaan

Sekoita avokadonliha kaikkien aineksien kesken blenderissä tasaiseksi ja mausta suolalla.

Seuraava vaihe, dippaile sushipallerot wasabi-soijakastikkeeseen juuri sellaisena kuin itse haluat, joko täytteen kanssa tai ilman. Helppoa kuin heinänteko. Pallerot ovat oivan makuisia vielä seuraavanakin päivänä.

Mikään ei estä kokeilemasta tätä myös kinkun kanssa.


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

23 joulukuuta 2016

Joulutervehdys

Ihanaa vihdoinkin on joulu. Olen tämän viikon aikana yrittänyt siivota taloa. Se on tarkoittanut kaapista kaatuvien kasojen setvimistä. Aika hyvällä mallilla kasat ovatkin ja onneksi osa kaapeistakin. Siivousta ei tehty joulun takia vaan ihan käytännön syistä, on mukavampi avata kaappi kun lattialle ei kaadu koko kaapin sisältö. 

Joulupöydän antimet ovat valmiina ja joulun jälkeen on luvassa paljon uusia reseptejä, kuten maailman paras ja mehevin bostonpulla luumulla ja vaniljatäytteellä. Toinen on jo syötynä ja lapset rankkasivat tämän aika korkealle. Luvassa myös katastrofin ainekset sisältänyt joulukakkudraama. Lopullinen tulos selviää vasta huomenna. 

Ensimmäistä kertaa jostakin syystä ulkona oleva pimeys ja vihertävä ruoho eivät jostakin syystä haittaa yhtään. Ehkä viime jouluinen Thaimaan reissu sai ymmärtämään, ettei se lumeton joulu olekaan niin paha juttu. 

Nyt kaadan itselleni lasillisen viiniä ja menen Ison Murun kainaloon television ääreen katsomaan joululeffaamme Rakkautta vain. Olemme nähneet sen varmasti 20 kertaa, mutta jostakin syystä siihen ei kyllästy, ei kumpikaan meistä. Vielä joulusukkien ripustus takan reunalle kun Pikku Murut ovat menneet nukkumaan ja kaikki on valmiina. 


Nautinnolista Joulua teille kaikille ihanille!


Blog design by Bella Lulu Ink