Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

5/recent posts
Mansikka-tiramisukakku

Mansikka-tiramisukakku


Vietimme Pikku Murujen sukulaissynttäreitä poikkeuksellisesti kaupungissa, kun sadetta oli luvattuna olisi 35m2 pikku mökki saattanut tuntua hieman ahdistavalta isolla porukalla.

Miten ihanan isolta oma koti tuntuukaan mökillä olon jälkeen ja miten helppoa ruoanlaitto on normaalin kokoisessa keittiössä, josta löytyy kaikki tarvikkeet ilman mitään ylimääräistä säätöä. Veden kiehumista ei tarvitse odotella 10 minuuttia ja uuniin voi luottaa. Tällaisia pieniä juttuja, joita ei normi arjessa huomaa, mutta joita mökkeilyn jälkeen osaa todellakin arvostaa.

Neitokainen oli saanut aivan itse päättää mitä vieraille tarjotaan ja niitähän sitten yhdessä tehtiinkin. Tässä ensimmäiseksi jo suureksi suosikiksimme noussut juuri täydellinen kesäkakku. Alkuperäinen ohje on Ullan unelmien -kirjasta.

Tämä on helppo kesäkakku kääretorttupohjalla eikä ole liian makea kun kostuttelee kahvilla. Jos on makeamman ystävä kannattaa sokeroida kahvi. Jos joukossa on lapsivieraita kannattaa amaretto jättää pois.  Koska kakku tehdään perunajauhoista se käy myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.



Mansikka - tiramisukakku 

(gluteeniton)

Pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl perunajauhoa
0,5 dl kaakaojauhoa
1 tl leivinjauhoa

Täyte:
6 dl vispikermaa
200 g mascarponejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
400 g mansikkaa

Kostutus:
0,5 dl kahvi
0,5 dl amarettoa

Koristeluun
Mansikoita
Yrttejä tai muuta syötäväksi kelpaavaa vihreää

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munaseokseen siivilän läpi. Paista n. 8 min 225-asteessa. Anna levyn jäähtyä ja leikkaa kahtia.
Vatkaa vispikerma vaahdoksi, lisää mascarponejuusto ja sokerit. Lisää hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori ja mansikat. Kostuta kakkupohja, lisää päälle täytettä, laita päälle toinen kakkupohja kostuta ja lisää täytettä päälle. Koristele mansikoilla ja yrteillä.


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
More »
Hellan ja viinilasin välissä
1 Comments
Swissotell Tallinn

Swissotell Tallinn


Parisuhdelomamme yöpymispaikaksi olin valinnut Swissotell Tallinn -hotellin. Matkan suunnitteluvaiheessa vaihtoehtoja oli kaksi, joko romanttinen vanhan ajan hotelli Vanhastakaupungista tai modernimpi vanhan kaupungin liepeiltä. Koska varaustilanne näytti tosi monessa paikassa hyvin täyttä ja sen myötä hinnasto punaista, päädyin kokeilemaan tätä kehuttua 5 tähden modernia vaihtoehtoa, joka itse asiassa on hyvinkin huokeasti hinnoiteltu laatuunsa nähden. 

Swissotel on Tallinnan korkein rakennus, 117 metriä ja 28 kerrosta. Hotellista on upeat näkymät ja se on tyylikäs kokonaisuus. 
Meillä oli kahden hengen kulmahuoneisto 12 kerroksesta, josta oli näkymät merelle. Kaiken käsitykseni mukaan tämä oli perushuone. Siellä kelpasi istuskella ja katsella laivojen jatkuvaa virtaa Tallinnan satamaan. No, eihän me nyt oikeasti siellä ehditty istuskelemaan, kun juoksimme syömässä eri paikoissa ja muutenkin piti vähän kierrellä. 
Huone oli hiljainen, hyvin siisti ja tilava. Aamuyön tunteina kävin kurkkimassa verhojen välistä nousevaa aurinkoa. Tallinna on kaunis, aamuyölläkin. 

Hotellin aamiainen oli loistava ja vaihtoehtoja oli runsaasti. Aivan varmasti vaativinkin asiakas löytää omanlaisensa herkut pöydistä. Marjoja, hedelmiä, tuorepuristettuja mehuja ja munakkaita ja paljon paljon muuta.

Tyylikäs spa uima-altaineen olisi löytynyt, mutta sinne emme ehtineet. Kuulemma myös näköalasaunakin on. Kannattaa kurkata kuvat, näyttää yhtä kauniilta kuin hotellin kylpyhuonekin.

Hotellin 28. kerroksessa sijaitseva Horisont-ravintola on useasti palkittu ja listattiin Tallinnan parhaimpien joukkoon WhiteGuide -kirjassa. Ravintolan vieressä on drinkkibaari, jonka drinkkivalikoimassa oli valinnanvaraa ja aivan varmasti kaupungin upeimmat näkymät eli vaikka ette yöpyisikään hotellissa, niin vahva suositus drinkkipaikaksi ja dinnerille. Ennen ruokailua kävimme nostamassa Roger Moorelle maljat, shaken and not stirred tai ainakin siihen suuntaan, mutta Martini joka tapauksessa ja kurkku sellainen. Tykkään edelleenkin kurkkudrinkeistä.
Drinkin jälkeen käväisimme (vain 3 tuntia) hotellin ravintolassa Horisontissa syömässä, josta kirjoittelen seuraavassa jutussa. Meillä taitaa kestää ravintolassa keskimääräistä pidempään, mutta tälläkin kertaa kyseessä oli pitkä menu. 

Hotelli on sijainniltaan hyvin lähellä vanhaa kaupunkia n. 10 minuutin kävely ja taksitkaan eivät ole kalliita. Kävelimme pari kertaa päivisin Vanhaankaupunkiin, juuri sopiva matka ja pitäähän ruokia välillä sulatella.  Aivan hotellin vieressä on Stockmann, josta kävimme nopeaan hakemassa lapsille tuliaiset. 

Tykkäsin hotellista valtavasti ja huone on paljon enemmän kuin osasin odottaa ja juuri täydellinen parisuhdelomalle.  Kurkkasin hotellin sivulta, että huonevaihtoehtoja on todella paljon ja lapsiperheet on huomioitu myös hyvin. Uskon, että Pikku Murut olisivat ihastuneet myös tähän.

Täydellinen hotelli parisuhdelomalle. Koko aikana ei tarvitse poistua hotellista, siis jos ei tahdo ja silti saa todella upeat ruoat, kylpylät ja drinkit. Yes, sanon minä!
























More »
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Restaurant Tchaikovsky, Tallinn

Restaurant Tchaikovsky, Tallinn


Olin varannut illallispaikaksi Hotelli Telegraafin yhteydessä olevan Restaurant Tchaikovskyn, Tallinnaan. Tämä oli yllätys miehelleni, koko reissu oli, mutta myös tämä. Osa luksusparisuhdelomaa jollaiseksi olin matkamme nimennyt, jotta universumi auttaisi täydellisyydessä ja universumi kuunteli.

Valkoiset liinat, taiteltuja joutsenia, seinät täynnä taidetta ja klassista musiikkia. Kun sain eteeni lasillisen samppanjaa en vielä osannut odottaa mitä oli tulossa. Päädyimme ottamaan pidemmän maistelumenuun, jonka tarjoilija sanoi kestävän noin kaksi ja puoli tuntia. Me puhuimme ja nautimme ja söimme pari ylimääräistäkin annosta, keskustelimme ja nautimme vaatimattomat kuusi tuntia oven avauksesta oven sulkemiseen. Venyminen ei siis johtunut ollenkaan ravintolasta, mutta ravintola mukautui siihen täydellisesti eikä annoksia tuotu yhtään nopeammin pöytään kuin oli tarvetta. Arvostan tällaista, kun meillä kerrankin oli aikaa nauttimiseen. 









Ja se ruoka. Tämä oli varmasti yksi nautinnollisimmista dinnereistä koskaan. En yhtään väheksy klassisen musiikin vaikutusta ruokailuun – suosittelen kokeilemaan. Saattaa räjäyttää tajunnan kun kaikki osuu kohdalleen. Suonette anteeksi, jos kaikki ateriasta kertovat detaljit eivät ole aivan täsmällisiä tai ovat vähän ympäripyöreitä, keskityin nauttimiseen, mutta eihän sitä nyt ihan kokonaan voi hunningolle heittäytyä, joten olihan minulla sentään kamera mukana.  Pus, nyt ruokamatkalle. 

Alkuun pöytään tuotiin sipulileipää ja ihania suolaisia leipätikkuja, levitteinä Virolaista voita sinapinsiemenillä ja tyrnimoussea. Tyrnimousse oli yllättävä ja hyvää. Join toisen lasillisen samppanjaa ja kuuntelin lisää klassista lähes onnesta juopuneena. Seuraavaksi pöytään kannettiin blinejä ja tarjoilijan suosituksesta rohkaisin mieleni kokeilemaan Beluga vodkaa niiden kanssa. Onhan se pehmeää ja hyvää ja sopii blinien ja mädin kanssa, mutta olen samppanjatyttö. 
Blinien jälkeen vasikanliha tartar Gruyerejuustolla ja pikkelöidyillä kasviksilla ehkä elämäni paras tartar ja makujen sulaminen yhteen…
Seuraavaksi konsentroitunut äyriäisistä tehty tomaattikeitto, jonka yllätys solahti kurkustani alas vikkelästi ja salakavalasti, osterihan se siellä oli. 
Seuraavaksi parsaa kolmella eri tavalla, hummeria, savustettua ankanmunahyytelöä. Maut soivat yhtä hyvin yhteen kuin taustalla soivat viulut. Tässä vaiheessa mietin, että miten hienoa olisikaan yhdistää konsertteihin ruoat tai että toisi konsertit ravintoloihin ja sovittaisi ne ruokiin. 
Kun Westside Storyn Maria soi, tuotiin meille aistien puhdistus. Paikallista piparminttu-omena jäädykettä. Samalla myös ruoansulatus sai vauhdistusta, joka varmaankin tuli tarpeen näin jälkikäteen ajateltuna. 
Seuraavaksi black agnusta, tryffeli-perunapyreetä ja madeirakastiketta. Voi taivas, miten hyvää ja syviä makuja. Tässä vaiheessa joudun luovuttamaan annoksesta osan toiselle puolelle pöytää, olen täynnä ja oloni on niin hyvä. 
Seuraavaksi tarjoilija kysäisee, jos haluaisimme maistaa myös juustoja. Minähän en juustoista kieltäydy, unohdin että olin jo ollut täynnä. Homejuustoa ja vuohenjuustoa Ranskasta, Tarton parmesania, hedelmäleipää ja lakkaa pinjansiemenillä. Kokeilimme juustojen kanssa raparperiviiniä Ranskasta, tosin itävaltalainen toimi juustojen kanssa paremmin, mutta vähintäänkin mielenkiintoinen tuttavuus. 














Ravintola on meitä lukuun ottamatta tyhjentynyt ja me vain jatkoimme. Jälkiruoaksi rapaperperi chiboust cream vadelmilla ja samppanjahyytelöllä. Ei liian makea vaan juuri täydellinen combo pehmeyttä, kermaisuutta, kirpeyttä ja marengin rapeutta. Eikä siinä kaikki, kahvin kanssa tarjoiltiin vielä muutama konvehti ja grappaa tai konjakkia. Vaikka olen samppanjatyttö, niin jostakin syystä myös grappalover ja tämä oli hyvää. 







Otimme ruoan kanssa viinipaketin, mutta näin laajan menun kanssa olisin pärjännyt ehdottomasti puolikkaalla, joten nyt viiniä jäi aika runsaastikin lasiin. Ravintolan viinilista on valtava ja viinien valinta ruokiin oli onnistunut, kaikki maut sopivat toisiinsa. Eri rypäleille oli valittu omat lasinsa. 


Se mikä on musiikin arvo tässä paletissa en osaa sanoa, mutta kun yksi aistinautinto lisätään sillä on aivan varmasti merkitystä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Samalla en voi olla ihmettelemättä, miten vähän ravintolat panostavat musiikkiin ja tiedostavat sen merkityksen ruokailun aikana. 

Ravintolalla on näin kesäaikaan myös terassi, joka ei ole niin virallinen. Ravintola Tchaikovskyyn suosittelen pukeutumaan siististi ja tekemään pöytävarauksen. 

Seuraavaksi haluan ehdottomasti kokeilla tämän paikan Hotelli Telegraafin, se ei voi olla kuin huikea.  Tiedättekö kun kaikki on täysin kohdillaan – no nyt oli! 

Juuri sopivassa hiprakassa ja niin täydellisen onnellisina siirryimme hotellille, josta kerron teille seuraavaksi. 



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass






More »
Hellan ja viinilasin välissä
5 Comments
Pori Jazz 2017 tunnelmia

Pori Jazz 2017 tunnelmia


Porissa kesä jaetaan kahtia, ennen Pori Jazzia ja sen jälkeen. Sanotaan, että kaupunki kuolee jazzien jälkeen, mitä se ei todellakaan tee. Hiljenee tosin hieman kun sellaiset 100 000 ihmistä katoaa.
Tapahtumia ja tehtävää riittää ja niin ihania paikkoja, ne vain pitää löytää.  Nyt kuitenkin palaan vielä hetkeksi jazztunnelmiin.



Perjantain ja lauantain festaripäivä oli täydellisen aurinkoinen, mutta torstaista viisastuneena otin mukaani untuvatakin, villapaidan, hanskat ja pipon. Vaikka päivällä tarkenee topilla ei auringon kadottua mikään vaate ole liikaa. Kuten epäilinkin, näillä jazzeilla minulle parhaat esiintyjät olivat ennen pääesiintyjiä. Liekö ikä vai mikä, mutta oikeasti rakastan istuskella Kirjurissa ihan rauhassa ja kuunnella musiikkia, auringon paisteessa chillaillen - kreisibailaus on jo tehty niin moneen kertaa, että ei vain enää jaksa (no joskus). Ehkä siksi pääesiintyjien megalomaaniset bailut eivät tänä vuonna napanneet, vaikka hyviä olivatkin. Perjantain esiintyjistä tykkäsin eniten Samm Henshaw´sta ja Rhye oli aivan loistava. Sellaista Sademaista letkeää menoa. Perjantain suosikkini ja koko jazzien paras, oli mielestäni Michael Kiwanuka, ihanaa sielukasta soulia. En väsy kuuntelemaan, suurimmat kiitokset ystävälleni, joka tästä vinkkasi. 

Kaiken kaikkiaan Pori Jazzin kattaus oli tänä vuonna loistava. Kumpa ihmiset ymmärtäisivät miten upeaa musiikkia Kirjurinluodolla on jo ennen pääartisteja ja tulisivat jo aiemmin kuuntelemaan. Pori Jazzin Spotify -soittolista on mahtava apu tutustua artisteihin etukäteen. Toisaalta minä olen valtava musiikkifriikki ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tykkään kuunnella ajatuksella ja nauttia viiniä ehkä vähän vähemmän. Siellähän me möllötettiin Ison Murun kanssa kuin kaksi vanhaa varista tuoleilla vieretysten - miten ihanaa!

Ja miten ihanaa olikaan palata viikon hulinan jälkeen takaisin mökin täydelliseen hiljaisuuteen meren äärelle. Täällä on hyvä jatkaa jazztunnelmia Spotifyn kautta saunan jälkeen laiturilla ulapalle tuijotellen.

Mahtavaa viikonalkua!






More »
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Pori Jazz ruokatarjontaa ja torstain tunnelmia

Pori Jazz ruokatarjontaa ja torstain tunnelmia


Torstain ensimmäinen Pori Jazz konserttipäivä on takanapäin. Ilmat eivät suosineet ja jazzpipot myytiin loppuun. Suomen heinäkuu ja paksut talvipipot myytiin loppuun... mutta sehän ei menoa haitannut. Festareihin pitää varautua useammalla paksulla vaatekerralla ja sadeviitalla ja kaikkia niitä tarvittiin. Olimme lasten kanssa jazzailemassa ja vaikka musiikillinen anti ei tällä kertaa sykähdyttänyt lapsia, niin hauskaa heillä oli joka tapauksessa ja olihan tämä taas yhteistä aikaa ja jazzkasvatusta. Pimeys ja Wilco olivat ehdottomia suosikkejani.
Kaipaan niin sunnuntain jazzpäivää,  ottakaa se takaisin ja tehkää siitä koko perheen konserttipäivä ohjelmistossa asia huomioiden. Uskon, että sille olisi kysyntää.

Tarkastelin eilen myös Kirjurinluoto Areenan ruokatarjontaa ja nälkä ei pääse tulemaan. Myönnän, että minunkin piknikkassini on nykyään hyvin kevyt ja ostan ruoat Areenalta. Jotakin pientä herkkua pitää tietysti mukaankin ottaa. Eilen kokeilussa oli Thai Papaya ja Levantin falafelimaistiainen. Jazzkadulla on Fafa´s ja pitää sanoa, että tällä kertaa falafelit olivat huomattavasti mehevämpiä Levantissa. Myöskään Thai Papaya ei pettänyt. Tänään jatketaan street food herkuttelulle ja helpolla elämällä. Tunnelmia Pori Jazzeilta kannattaa seurata InstaStoriesin kautta, päivittelen sitä koko ajan.

Tänään odottelen eniten Rhye ja José Gonzálezia, jostakin syystä tämän vuoden päätähdet eivät sytytä vaan juuri nämä kaikki ennen niitä. Ihan loistavia, joten kannattaa tulla luodolle ajoissa.

Kimchi Wagonin ihanat naiset























More »
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta