19 syyskuuta 2014

Perjantain viinivinkki - Obsession Red 2011

Viinityyppi: punaviini
Rypäleet: Zinfandel, Petite Sirah, Merlot
Maa: USA
Hinta 14,14€ Alko

Tuoksu: Pehmeä, hedelmäinen, suklaata, vaniljaa
Maku: Keskitäyteläinen, hedelmäinen, pehmeät tanniinit, luumua

Voidaan nauttia myös hieman viilennettynä. Sellaisenaan seurusteluun, grillipihvin tai patojen kera.

Leffaksi suosittelen syyskuussa DVD:lle ilmestynyttä viinileffaa Red Obsession, joka kertoo 
Bordeaux´in huipputiloista, kiinalaisten viinikuumeesta ja sen merkityksestä Bordeauxille. Arvostelu löytyy täältä



Nauttikaa ihanista viineistä ja viikonlopusta! Minä olen järisyttävässä flunssassa, joka on vienyt haju- ja makuaistini - toivon todellakin pikaista palautumista, jotta saatte ensi viikollakin viinivinkin. Tämä onneksi löytyi mustasta kirjasta.


16 syyskuuta 2014

Food Camp 2014 - ruoan ja taiteen rakkaustarina


Minut kutsuttiin viime viikon torstaina niin huikeaan tapahtumaan, että sitä taitaa olla aika vaikea ylittää vähään aikaan. Ennenkuin puhutaan ruoasta, muutama sananen tapahtumapaikasta. Food Camp järjestettiin Ravintola Göstassa, joka sijaitsee keväällä 2014 rakennetussa Serlachius museoiden Paviljongissa. Rakennuksen suunnittelusta järjestettiin Suomen kaikkien aikojen suurin kansainvälinen arkkitehtikilpailu. Paviljongissa on kolme näyttelytilaa, joista suurin kohoaa 11 metrin korkeuteen. Rakennus oli todella kaunis ja miten valo kulkikaan sen sisällä.

Samassa yhteydessä olevassa Göstan kartanossa esitellään Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmien teoksia mm. Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt ja Hugo Simberg. Ensin kiersimme Göstan kartanon, jonka jälkeen siirryimme katsomaan Paviljongin puolella olevaa SuperPop-näyttelyä. Upeita teoksia! Täällä kannattaa vierailla, vaikka ei olisikaan Food Camp aika. Ilta piti sisällään nimekkäitä taitelijoita ja nimekkäitä kokkeja. Ruoan ja taiteen rakkaustarina oli alkamassa.

Mäntän Serlachius-museon ravintola Göstassa kokoontuivat Pekka Terävä, Micke Björklund, Vladislav Djatsuk, Henry Tikkanen, Sturla Birgisson, Heikki Liekola, Matti Jämsen ja Anton Eff. Tämä nimekäs kokkijoukko rakensi 9 ruokalajin menun. Jokaisella kokille oli annettu oma raaka-aine, johon nojautuen hän oli suunnitellut oman ruokalajinsa. Ruoille oli valittu sopiva juoma, joka yhtä poikkeusta lukuunottamatta oli viini.
Torstain kattaukseen kokoontui lähemmäs 50 vierasta, perjantai ja lauantai oli mitotettu 80 vieraalle.



Kokoonnuimme Palviljongille, jossa nautimme alkupalat Taittinger Brutin kera.
Alkupaloina olivat



lusikka 1: punajuurta, vuohenjuustoa ja kuivattua sipulia


lusikka 2: 68 -asteinen luomukananmuna, lehtikaalia ja kauraa


Annos 3: ankanmaksamousse, cashewpähkinää ja selleriä.



Ne maut, se rakenne ja samppanjan kera luotu liitto nostivat odotukset illallista kohtaan korkealle.

Seuraavaksi siirryimme Göstan ravintolasalin puolelle. Ilmassa oli jännitystä, emme tietäneet mitä odottaa. Menusta ei ollut mitään tietoa, ainoa tiedossa oleva asia oli, että ruoka on aivan varmasti hyvää. Tälläisella kokki kokoonpanolla se on selviö ja he olivat jo usemman päivän olleet harjoittelemassa paikan päällä.



Pöytiin oli jaettu lehtiöt, joihin piirrettiin ensimmäiseksi oma kuva. Seuraavalla sivulla luki: Illallisella on vain yksi sääntö - EI PÖNÖTYSTÄ. Kilauta lasiin, jos haluat puhua, laula jos laulattaa, tanssi jos tanssittaa. Tästä oli hyvä aloittaa.

Jokaiselle kokille oli omistettu 2 sivua. Toiselle sivulle sai tehdä omat muistiinpanot ruoasta ja toiseen kirjoitettiin terveiset kokille. Nämä kokit saivat todella suoraa palautetta ja kun tapasin heidät illalla yömyssyn aikoihin, tiesin että palautteet oli luettu tarkkaan.

Nyt pitää tunnustaa, että ruokia ja viinejä tuli sellaisella vauhdilla, että muistiinpanot jäivät vähäisiksi. Viineistä Impromptu Sauvingon Blanc tuntui sopivan monen ruoan kanssa ja samainen viini oli minulla Viinipäiväntasauksessa mukana, erittäin mielenkiintoinen ja intensiivinen uusi tuttavuus. Aika tuore uutuus Alkossa on Zuccardi Q Cabernet Sauvignon. Se on riistalle ja punaiselle lihalle sopiva täyteläinen punaviini, ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kaikki paritetut ruoat ja viinit sopivat erinomaisesti toisilleen, ainoa kritiikkiä saanut oli Lapin Kullan ja punajuuren liitto. Siihen pöytäkuntamme olisi vaihtanut samppanjan. Kaikki ruoat olivat erilaisia mutta täydellisiä makuyhdistelmiä. Jokaisessa ruoassa oli myös niin monta komponenttia, että en saanut niitä kaikkia kirjoitettua enkä kaikkia tunnistanut, joten odottelen jos saan jossakin vaiheessa materiaalia, niin laitan tietoja jälkikäteen.

Ensimmäisen ruokalajin raaka-aine oli maa-artisokka, viininä Villa Maria Private Bin Gewürztraminer ja kokkina Pekka Terävä. Annoksen maut herkistivät tulevalle.






Toinen raaka-aine kirjolohi, viininä Meinklang Grüner Veltliner ja kokkina Micke Björklund.
Ihana Micke ja kaunistakin kauniimpi annos, eikä tietoakaan kirjolohen arkisuudesta.




Kolmas raaka-aine punajuuri, viininä eipäs ollutkaan vaan oli olut Lapin Kulta ja kokkina Vladislav Djatsuk. Punajuurta oli savustettuna, marinoituna ja majoneesina. Punajuurimajo oli aivan ihanaa.




Neljäs raaka-aine kampasimpukka, viininä Hispaño Suizas Impromptu Sauvignon Blanc ja kokkina Henry Tikkanen. 



Viides raaka-aine lintu (villiankka), viininä Zuccardi Q Cabernet Sauvignon ja kokkina Sturla Birgisson. 



Kuudes raaka-aine härkä, viininä Bassus Pinot Noir, Espanja sekä  Zuccardi Q Cabernet Sauvignon  ja kokkina Heikki Liekola




Seitsemäs raaka-aine possu, viininä Pisano, Tannat Petit Verdot, Uruguay ja kokkina Matti Jämsen.



Kahdeksas raaka-aine mustikka, viininä Araldica Brachetto d’Acqui Dolce ja kokkina Anton Eff. Väliruoka aistien puhdistukseen ja jälkkärinä French toast, valkosuklaata, mustikkaa








Cafe & avec Paviljongin puolella
Yhdeksäs raaka-aine juusto ja suklaa, viineinä Maitomaan juustoille Añtano Graciano, JGC Rioja ja Valrhonan suklaalle Dulce de Murviedro, Espanja ja kokkina Jarmo Laitinen

Ruokalajien välillä tehtiin silmät peitettynä taiteellisia töitä muovailuvahalla ja huutoäänestyksellä sokkotestiä ruoka-aineesta (voitin, se oli possua). Tilaisuus oli hyvin muodollisen epämuodollinen. Kukaan ei tanssinut pöydällä, mutta puheensorina ja nauru täytti salin. Ruoasta ja viineistä keskusteltiin ja mielipiteitä vertailtiin. Koko ilta oli toimintaa täynnä ja 6,5 tunnin illallinen kului valtavalla vauhdilla. Kokit puhalsivat yhteen hiileen ja huikea kokkaamisen ja syömisen ilo oli käsin kosketeltava koko illan.






Aivan huikea kokemus!
Ensi vuonna luvassa on Food Camp - Ihanat naiset eli maailman parhaita naiskokkeja.



14 syyskuuta 2014

Viinipäiväntasaus viinit ja -menu

Taas yksi Viinipäiväntasaus juhlittuna ystävien kanssa. Viinit osuivat nappiin vaikka 2 niistä olikin uusia tuttavuuksia. Ruokaa oli riittävästi ja pöydässä vierähti monen monta tuntia mukavia rupatellen.

Viinipäiväntasauksen tapahtumasivusivuostolla oli huikeat 1600 osallistujaa ja sinne oli laitettu mukavasti kuviakin, kiitos siitä! Hauskaa on selkeästi ollut muuallakin. Tällaisella juhlalla näyttää olevan selkeä tilaus, vaikka Suomi ei mikään viinimaa olekkaan - mutta meistä voi tulla sellainen!

Seuraava Viinipäiväntasauksen päiväys julkaistaan piakkoin, seuratkaa Viinipäiväntasauksen facebook-sivustoa ja jos et ole vielä tykännyt siitä, niin sinne pääsee tästä.






Viineinä olivat:

Alkumaljana samppanja
Taittinger Nocturne Sec Sleever, Ranska Alkon tilausvalikoima
Chardonnay (40 %), Pinot Noir ja Pinot Meunier (60 %).

Olen aina pitänyt Taittingerin samppanjoista, mutta discopalloa muistuttava Taittingerin Nocturne oli uusi tuttavuus ja hyvä sellainen. Nocturne on puolikuiva samppanja ja ystävät tykästyivät tähän kovastikin. Kaikki eivät pidä yhtä kuivista kuohuvista kuin minä, mutta tästä pidin minäkin.
Maku: kuiva, hapokas, pehmeä, persikkaa ja aprikoosia

Sellaisenaan, jälkiruokien tai pateiden kanssa



Menneelle valkoviini
Hispano Suizas Impromptu Sauvignon Blanc, Espanja Alkon tilausvalikoima
Maistoin tätä ensimmäisen kerran FoodCampissä ja ihastuin viinin intensiiviseen väriin ja makuun. Toivottavasti tämä saadaan Alkoon hyllytavaraksi.

Tuoksu: Intensiivinen, kermainen, passionhedelmää, aprikoosia, kuminaa
Maku: kuiva, runsas, kermainen, hedelmäinen, lime

Tämä sopii loistavasti lohen kanssa. 


Aistien puhdistukseen samppanja
Taittinger Prestige Rosé Brut, Ranska Alko
Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay

Yksi suurimmista rosésamppanja lemppareistani. Kun pitää valita samppanja, joka sopii ruoan kuin ruoan kanssa päädyn usein rosesamppanjaan.

Erittäin kuiva, hapokas, runsas, sitruksinen, punaisia marjoja



Tulevaisuudelle punaviini
Seghesio Old Vine Zinfandel, USA Alkon tilausvalikoima
Zinfandel 100%
Tuoksu: Hedelmäinen, kirsikkaa, lakritsia, luumua
Maku: Erittäin täyteläinen, pehmeät tanniinit, karhunvatukkaa, anista

Upea riistaviini. Dekantoin viinin korkilliseen karahviin, koska pulloa ei uskalla jättää auki banaanikärpästen lasketumisen pelossa.

Loistava viini riistalle tai punaiselle lihalle. 

Jälkkärin ja juustojen kanssa valkoinen
-  Château Roumieu 2011 Sauternes, Ranska Alko tilausvalikoima 0,375
Sémillon 89%, Sauvignon Blanc 10%, Muscadalle 1%

Aivan liian harvoin tulee ostettua jälkiruokaviinejä. Kohtuuhintaisia ja laadukkaita jälkkäriviinejä on yllättävän paljon. Tämä sopi aivan täydellisesti jälkkärinä olleen omenapiirakan ja juustojen kera. 

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajaa, aprikoosia
Maku: Makea, hedelmäinen, kevyesti hapokas, hunajaa, aprikoosia, intensiivinen

















Illan menu:

Mätimousse
Ravunpyrstöcocktail & maissilastut

Chorizo-herkkutattirisotto
Routapaisti & valkosipulimajoneesi
Täytetyt salottisipulit
Tatti-mäti-creme fraiche

Omena-valkoviinipiirakka

Juustot & viikunahillo

Laitan reseptejä pikku hiljaa blogin puolelle ja linkitän tähän. Ravunpyrstöcocktail ja chorizo-herkkutattirisotto olivat loistavia uusia kokkailuja. Lohta & tartar on tehty aiemminkin blogissa, joten tuossa ylhäällä on jo linkki siihen. Omena-valkoviinipiirakka toteutettiin gluteenittomana, sen ohjeen löysin uusimmasta Viini-lehdestä ja se oli kieltämättä aika herkkua ja sopi aivan täydellisesti Château Roumieu jälkkäriviinin kanssa.

Kaikki ruoat tuotiin pöytään heti aluksi ja sen jälkeen rauhoituttiin nauttimaan pöydän antimista ja hyvästä seurasta. Tämä asettaa hieman vaatimuksia ruoalle, mutta routapaisti oli alunperinkin kylmää ja risotto onneksi säilytti lämpönsä, kunnes siihen saakka päästiin.

Maljoja kohoteltiin paljon, vanhoja muisteltiin ja tulevia suunniteltiin. Hauska ilta, kiitos Murulle ja ystäville.

Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa!

13 syyskuuta 2014

Viinipäiväntasaus 13.9.2014

Tänään juhlitaan Viinipäiväntasausta. Eilinen ilta vierähti keittiössä ja tänään jatketaan. Viinit ovat kylmässä ja punaviini avataan kohta ilmaantumaan. Ystävät saapuvat iltasella juhlimaan kanssamme ja luvassa on pitkän pitkä illallinen, ihania juttuja, loistavia viinejä ja toivottavasti myös kelpo ruokaa. Myöhemmin illalla pitää pukeutua lämpimästi, mennä ulos tuijottelemaan taivasta, jos luvatut revontulet näkyisivät.



Meistä on ihanaa, että näin moni suomalainen on lähtenyt mukaan viettämään Viinipäiväntasausta. Tapahtumasivustolla on jo yli 1400 osallistujaa. Saa nähdä millaiseen lukemaan vielä päästään, ottaen huomioon, että tapahtumasivusto luotiin 5 päivää sitten. Moni on sanonut minulle, että tässä olisi ainekset Ravintolapäivän kaltaiseen menestystarinaan. Sitä on vaikea sanoa, mutta olemme immarreltuja  kommentista ja paljon suunnitelmia on rakenneltu. Ehkä ensi keväänä Viinipäiväntasaus on jo hieman enemmän ja hieman laajempi.

Juttu on lähtenyt alkuun poikakaverini vitsistä. Poikakaverista tuli mieheni ja vitsistä kehittyi Viinipäiväntasaus. Takana on 12 vuotta yhdessäoloa ja 24 yhteistä Viinipäiväntasausta. Vuosien varrella kahdesta on tullut neljä ja tänä keväänä joukkoon liittyi pieni mäyristyttö Hippu. 
On paljon asioita, joista saa olla onnellinen!



Nauttikaa laadukkaista viineistä, erinomaisesta ruoasta sekä ystävien ja rakkaiden seurasta. Pitkä ja pimeä kausi on tulossa, kerätään tänä iltana energiaa varastoon, jotta kestetään kevääseen. 
Siinä Viinipäiväntasauksen syvin olemus!

Ihanaa Viinipäiväntasausta!
Johanna & Juhani



Jatkossa pysytte mukana menossa, kun klikkaatte tykkäyksen Viinipäiväntasauksen facesivustolle ja tietysti blogin puolella on juttua. 

Muistakaa käyttää #viinipäiväntasaus, kun kirjoittelette tai laitatte kuvia instaan, twitteriin tai faceen.



10 syyskuuta 2014

Valkoista pizzaa tateilla ja pekonilla

Se tunne, kun olet saanut postauksen valmiiksi painat julkaise-nappia ja toteat jumituksen, jonka jälkeen ei postausta ole, mur mur mur. Kirjoitan teille siis jo toista kertaa tänään...

Tattipizzaa, mutta ei niin perinteistä - siitä se ajatus lähti. Pienen suostuttelun jälkeen Iso Muru antoi luvan laittaa pizzaan Philadelphiaa. Hän on vakaasti sitä mieltä, että tuorejuustot eivät kuulu raavaiden miesten ruokavalioon. Mielestäni kuulin jossakin vaiheessa jotakin kehujen tapaista, vaikka sitä tuorejuustoakin siinä oli.

Lupaamani juttu FoodCampista tulee vasta ensi viikolla ja myös Krakovan ruokakuulumiset. Nyt pitää alkaa Viinipäiväntasausmenun suunnittelu, kun viinit on vihdoinkin päätettynä. Perustin Viinipäiväntasaukselle myös oman tapahtumasivun, jonka kautta voi kutsua ystäviä mukaan viettämään Viinipäiväntasausta. Näin saadaan iloinen juhla leviämään koko Suomen tietoisuuteen. Tästä pääset tapahtumasivustolle ja tästä Viinipäiväntasauksen omille facebook-sivuille. Jos olette juhlimassa Viinipäiväntasausta ja kuvaatte tai kirjoitatte siitä jotakin, niin muistakaa aina tägätä #viinipäiväntasaus, jotta nähdään millaisilla viineillä ja ruoilla olette herkutelleet.

Loistavaa pikku perjantaita, oikeaankaan ei ole enää pitkä matka!




Valkoinen tattipizza

Pohja
4,5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta tai 5 dl sämpyläjauhoja/vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa
75 g extra-virgin oliiviöljyä tai sulatettua voita
suolaa

Täyte
1/2 purkkia Philadelphiaa tai vastaavaa tuorejuustoa
1/2 sitruunanmehu ja -raaste
3-4 sipulia
1 pkt pekonia
tatteja oman mielen mukaan
juustoraastetta oman mielen mukaan

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää öljy ja maito ja sekoita. Nosta taikina leivinpaperille. Kauli uunipellin kokoiseksi kahden leivinpaperin välissä. 

Sekoita tuorejuusto, sitruunanmehu ja kuoriraaste keskenään ja levitä pohjan päälle. Paista ohueksi siivutetut sipulit pannulla, älä ruskista. Siirrä sivuun. Paista pekonit rapeaksi pannulla ja laita hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy siihen. Paloittele pekoni. Levitä sipulit ja pekoni pizzapohjan päälle. Siivuta tatit ja paista voissa, niin että saavat hieman väriä, mausta suolalla. Laita pizzan päälle. Ripottele päälle lopuksi juustoraastetta oman mielen mukaan.

Paista 225-asteessa n. 15 minuuttia.

08 syyskuuta 2014

Sieniletut

Hillitön tattistus jatkuu. Viikonlopun aikana mökkimaastosta tuli kerättyä tatteja lapsityövoimaa sumeilematta käyttäen. Löytämisen ilo tarttui Pikku Muruihin erityisesti silloin, kun täydellinen pikkuinen kivitatti osui kohdalle. Suuri osa sienistä oli jo mennyt yli (en enää ikinä matkusta tattiaikaan mihinkään). Ämpärin suun kokoisia tatteja, jotka olivat nähneet parhaat päivänsä viikko sitten, saivat sienihullun mielen epätoivoiseksi. Mitä hirveää tuhlausta!

Älä kerää sieniä ämpäriin, sienet limoittuvat erittäin nopeasti siinä. 

Metsän siimeksestä löytyi vielä paljon mustikoita ja kypsiä puolukoita. Hippu on todellinen marjastaja. Se söi suoraan pensaista puolukoita ja mustikoita, mutta osasi tietysti arvostaa mäyräkoiramaiseen tyyliin, jos joku poimi ne valmiiksi ja kaatoi suuhun.

Mökkikeittiö (lue: grilli) oli kovassa käytössä. Station 1: tattien perkaus (minä), station 2: tattien paloittelu (pikku Muru), station 3: tattien paisto (toinen pikku Muru). Siltikin hommassa vierähti 3 tuntia, mutta mikäs siinä oli ollessa auringonpaisteesta nauttien.

Sunnuntaipäivällä oli selkeää turnausväsymystä havaittavissa. Lähdimme Hipun kanssa kaksistaan jahtiin. Tulos: iso kopallinen tatteja. Niitä nautitiin vielä tänäänkin sienilettujen muodossa. Resepti on  Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan Sieniä & ihmisiä -kirjasta. Kirja ei ole tavanomainen sienten tunnistusopas vaan elämyksellinen sienikirja, joka johdattaa 13 sieniretkelle intohimoisten sieni-ihmisten kanssa.
Resepteissä on uudempaa twistiä, mutta myös perinneruokia. Lakritsainen suppilovahveropaahtovanukas ja thaityylinen rouskusalaatti kuullostavat hyvin mielenkiintoiselta. Kirjaan on otettu mukaan paljon käytettyjä, mutta myös harvemmin poimittuja sieniä.
Sienihullulle sopiva syyskirja, jota lukiessa mieleen voi syöpyä pari uutta lajiakin.

Illalla paistettiin sienilettuja, päälle peuranfilettä, lisää sieniä ja sipulia, creme fraichea ja oman maan tuoretta timjamia. Nämä olisi ollut ihana tehdä pikkuisina lettuina, mutta minulla ei ole pikkulettupannua. Olen tämän kesän testannut SwissDiamondin paistinpannua mökillä ja wokkipannua kotosalla. Tähän mennessä pannut ovat ns. pannujen aatelia, ei valittamista. Testi jatkuu, koska usein kysymys onkin siitä, että alkuun kaikki pannut toimivat, mutta miten kauan. Toisin sanoen, jos näin hyvin menee, hommaan SwissDiamondilta myös sen ihanan pikkulettupannun, munakaspannun ja paistokasarin. Olen testaillut tähän ikään mennessä tuhat ja yksi pannua ja osaan todellakin arvostaa kunnollisia keittiövälineitä. Palataan testiin, kun syksy on pidemmällä.

Olen muuten kokonaan unohtanut, että reseptini osallistuu ConoSurin -kisaan. Nöyrin kiitos, jos käytte äänestämässä sitä. Tuliset lohitacot on siellä ihan alimmaisena.



Sieniletut

3 dl maitoa
3 munaa
1,5 dl sienisilppua
1,5 dl sipulisilppua
5 rkl maissijauhoa
0,5 dl öljyä
ripaus suolaa

voita paistamiseen

Lettuihin sopivat lähes kaikki sienet, mutta tällä kertaa käytössä oli herkkutatteja. Lisää makua sieniin saa paistamalla sienet ja sipulin etukäteen ja maustamalla suolalla.
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista hitaasti voissa keskilämmöllä, niin että ohukkaat saavat kauniin värin.

Syksy, mikä ihana tekosyy!

                                                                                           
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...