Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

Sairaalassa - på sjukhuset


Tarkoitukseni oli eilen kirjoittaa Järvsöbackenin rinteistä, jotka muuten ovat upeat, mutta sielläkään ei mene aina suunnitellusti. Vietimme upean päivän lasketellen ja illalla kävimme vielä iltarinteessä. Sieltä siirryimmekin suoraan Ljusdalin sairaalaan lääkärin tarkistettavaksi ja sieltä ambulanssilla Hudiksvallin sairaalaan röntgeniin. Pienin Muruista kaatui ja löi päänsä. Rinne ei ollut liian vaikea ja kaatuminen ei tällä kertaa edes näyttänyt pahalta, mutta sitähän se oli. Onneksi oli kypärä ja selkäpanssari, mitäköhän olisi tapahtunut ilman niitä.

Siinä omatkin aivot tekivät uudelleenjärjestelyjä monen asian suhteen, kun pieni makasi ambulanssissa sairaalavuoteeseen kiinni sidottuna pää tuettuna.



Onko oikeasti mitään tärkeämpää kuin nämä Pienet Murut, jotka on annettu vain hetkeksi lainaan. Niille pitäisi osata rakentaa sellainen nuoruus, joka kantaisi ja antaisi eväät elämään. Miten helposti sitä unohtaa aina välillä tämän. Sitä uppoaa tietokoneelle, kun pieni kauniisti pyytää pelaamaan tai tekemään askarteluja. Muutaman vuoden kuluttua heillä on jo aivan muut suunnitelmat kuin vanhempien kanssa pelaaminen. Ehkä tämä oli herätyksen paikka, ehkä osa tämän tarinan opetusta on siinä.

Veli lupasi hakea tänään Järvzoon kaupasta sen suurisilmäisen pöllön, jota systeri katseli siellä käydessämme. Huomasi kuulemma ekan kerran, miten kamalaa tappelukaverin puuttuminen on ja taisi siinä muutama iso kyynelkin vierähtää yhdeltä jos toiseltakin.

Röntgenistä ei luojan kiitos löytynyt mitään. Aivotärähdys on kuitenkin ollut niin raju, että majapaikaksi jäi sairaala. Toivottavasti tästä selvitään säikähdyksellä!


Matkamme on toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa, mutta sairaalat eivät olleet sovittuja eivätkä suositeltuja tutustumiskohteita...




QuickEdit
Hellan ja viinilasin välissä
10 Comments
Share :

10 kommenttia:

  1. Oikein pikaista paranemista potilaalle <3

    Meillä poika sai todella pahan aivotärähdyksen muutama vuosi sitten ja meni lopulta tajuttomaksi. Onneksi kaikki päättyi hyvin, mutta se sai minut miettimään elämää monelta kantilta. Jaksamista!

    Peggy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin vasta nyt kommenttisi Peggy, kiitokset <3 Aivan hirveää seurata vierestä, kun mitään ei voi tehdä. Onneksi teilläkin kaikki meni lopulta hyvin!

      Poista
  2. Hei! Löysin tämän kivan blogisi viime viikolla. Voi, miten surullinen lomakäänne teille tuli. Paljon paranemista pikkupotilaalle ja voimia koko perheelle! Onneksi sinulla vaikuttaa olevan positiivinen asnne, joka auttaa kaikessa. Itsekin olen kokenut myöhemmin tällaiset isommat säikähdykset lasten kanssa muistutuksina niistä tärkeysjärjestyksistä. Tsemppiä loppumatkalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Positiivisuutta tällaisissa todellakin tarvitaan, välillä vaan meinaa usko loppua...

      Poista
  3. Paranemisia ja voimia koko perheella !

    VastaaPoista
  4. Voi miten ikävä käänne matkallenne,mutta onneksi ei käynyt pahemmin.,Paranemsiin potilaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meidän perheen matkailu tuntuu olevan hieman onnettomien tähtien alla hetkellisesti, mutta tekevälle sattuu :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi!

.hidden {display: none !important;}

Follow @hellanjaviinilasinvalissa